Historia

Alkusysäyksen partiotoiminnan aloittamiselle Viinikassa sai aikaan oman seurakunnan perustaminen. Suomen suurin seurakunta Tuomiokirkkoseurakunta jaettiin vuoden 1953 alussa viiteen itsenäiseen seurakuntaan: Tuomiokirkko, Härmälä, Pyynikki, Kaleva ja Viinikka. Poikatyöntekijäksi Viinikkaan tuli Harry Jaakkola, joka jo vuonna 1948 oli perustanut partiolippukunta Hiipan Pojat.

Aluksi toimintaa oli poikakerhoissa. Erätiellä asuva Osmo Karanka sai Harry Jaakkolan innostumaan omasta lippukunnasta Viinikkaan. Syksyllä -52 valmisteltiin lippukunnan perustamista, neljä poikaa suoritti III luokkaa. Perustamistilaisuudessa 6.2.1953 oli mukana Suomen Partiopoikajärjestön Hämeen piirin johtaja rovasti Leo Böök ja Viinikan seurakunnan kirkkoherra, rovasti Paavo Viljanen. Leo Böök oli mieltynyt Koivistonkylän Sulkavuoreen hyvänä retkipaikkana, joten hän ehdotti lippukunnan nimeksi Sulkavuoren Pojat. Vanhempien edustaja Osmo Karanka ehdotti nimeksi Viinikan Siniset, sillä seurakunta taustayhteisönään toimivat lippukunnat kuuluivat Suomen Partiopoikajärjestön Siniset Partiopojat jäsenliittoon. Asiayhteyttä pidettiin hyvänä ja niin yksimielisesti päätettiin antaa lippukunnan nimeksi Viinikan Siniset. Samasta syystä valittiin kaulahuivin väriksi sininen. ja Perustamistilaisuudessa antoivat neljä syksyllä III luokan merkin suorittanutta poikaa partiolupauksen. Perustajajäseniä oli 14.

Idea omasta lipusta vuonna 1954

Osmon toimiessa vanhempainneuvoston puheenjohtajana, heräsi idea hänellä omasta lipusta. Tampereen taistelusta tutut kuusenoksakuviot olivat muistissa. Kuvioiden lukumäärä kuvaa vartioiden määrää, muistelee Osmo.

Lippukilpailu

Eri tahoista koostuva lipputoimikunta pyysi ehdotuksia jäseniltä ja muilta asiasta kiinnostuneilta. Aloitteentekijä Osmo Karanka tiedusteli ehdotusta myös taidemaalari Kalle Lehtomäeltä. Ehdotuksia oli päätösvaiheessa kaksi. Kalle Lehtomäen ehdotus voitti. Heraldiikan asiantuntija Olof Erikson pitää lausunnossaan voittanutta ehdotusta korkeatasoisena ja toteuttamiskelpoisena.

Kaltsu muistelee

Lipun sammaleenvihreä pohjaväri kuvaa luontoa, mikä on keskeinen elementti. Havupuun vuosikasvaimet muistuttavat meitä nuoruudesta ja jatkuvasta pyrkimisestä henkiseen kasvamiseen. Lippuun on kätketty myös partiohuivi; sininen tasakylkinen kolmio.

Naulataan

Kirkossa poikia oli 60 ja runsaasti heidän vanhempiaan. Alttarin kahden puolen olivat Suomen ja lippukunnan liput kunniavartioineen. Moni poika sai ensimmäistä kertaa suorittaa tätä kunniakasta tehtävää. Jumalanpalveluksessa saarnasi rovasti Paavo Lehtinen ja liturgina toimi pastori Matti Majamaa. Tampereen poliisilaitoksen kuoro esitti kuorolauluja. Saarnan jälkeen antoivat alokaskurssin suorittaneet 10 poikaa partiolupauksen, jonka otti vastaan lippukunnanjohtaja Osmo Karanka. Hän piti lupauksen antaneille pojille lyhyen puheen.

Elettiin aikaa 6.12.1955. Juhlava tilaisuus kirkolla huipentui lipun naulaamiseen. Tilaisuudessa oli läsnä mm. piirijohtaja Leo Böök, alias Leijonanpoika. Paikallinen media, Nekalan Sanomat kommentoi seuraavasti; ”Saimme pystyttää merkkipaalun lippukuntamme historiassa viime itsenäisyyspäivänä, jolloin saimme kauniin lipun ja vietimme sen vihkiäisjuhlaa.”

Virallista

Lippukunnan uusi huivimerkki on hyväksytty Suomalaisten partiopoikien liitossa 28.6.1960. Toivotaan, että kaikki jäsenet kiinnittävät sen huiviinsa. Johtajaneuvoston päätöksellä merkkiä saavat kantaa vain partiolupauksen antaneet pojat. Merkin on suunnitellut taiteilija Kalle Lehtomäki.